14/11/2024
Parkon pelastamisoperaatio jatkuu!
Kiitoksia kaikille kustantamon kirjojen ostamisesta! Lähes 30 % tavoitteesta on nyt saavutettu! Edelleen myyntiä tarvitaan lisää.
Kustannusliike Parkko yhdistetään usein erilaisiin kulttuuritekoihin. Myös oheisessa Apollinairen Alcoolsin kritiikissä Kiiltomadossa viitataan tähän.
Niin itsekin ajattelen. Julkaisutoiminnan lähtökohtana on laajentaa suomalaisen lukijan ulottuvilla olevaa runoutta. Syystä tai toisesta suomeksi on saatavana kapea otos maailmanlyriikkaa. Edes eri kielialueiden tärkeimpiä klassikoita ei ole kattavasti saatavana. Kokonaan oma alueensa on nykyrunous, jonka seuraaminen on monella tapaa vaikeaa.
Kääntäjien työ on tässä kaikessa etualalla. Hyvä suomentaja tuntee oman kielensä runouden monipuolisesti ja tunnistaa sieltä niitä poeettisia juonteita, jotka voivat olla kiinnostavia suomalaisen lukijan kannalta. Myös suomalainen runous tarvitsee näitä uusia poeettisia avauksia, joita käännöksistä voi löytyä.
Tässä yhteydessä nostan erityisesti kahden suomentajan työn esille.
Hannimari Heino on jo kolmenkymmenen vuoden ajan suomentanut italialaista modernia runoutta. Hänen ensimmäinen julkaisunsa tällä alueella oli Giuseppe Ungaretin Haudattu satama (WSOY, 1996). Tämän jälkeen hän on esitellyt italialaisen runouden tärkeimpiä nimiä hyvin pitkäjänteisesti. Näiden teosten esipuheita lukiessa Hannimarin näkemys siitä, mikä on kiinnostavaa italalaisessa runoudessa, näkyy selvästi.
Olen tehnyt hänen kanssaan italialaisen nykyrunouden antologian Miten paljon teistä täältä näkyy - italialaista nykyrunoutta 1960-2000 (Kustannusliike Nihil Interit, 2006), Eugenio Montalen Tuo minulle auringonkukka (2018) ja Antonella Aneddan Anatomioita (2022). Yhteistyöni Hannimarin jatkuu myös italialaisen nykyrunon julkaisemisen osalta. Hän on myös yhdessä Juhani Ihanuksen kanssa suomentanut Fredrik Hertzbergin Gunnar Björling -elämäkerran, joka ilmestyy sitten kun sitä varten riittävästi rahaa.
Janne Salo on myös tehnyt pitkän uran ranskankielisen runouden suomentajana. Erityisesti hän on esitellyt ranskalaista surrealismia, muun muassa Andre Bretonia (Andre Breton Unen hiekkarannoilla, Sammakko 2020). Nyt uutena suomennoksena on Guillaume Apollinairen Alcools, jonka ensimmäisen kritiikki on ohessa.
Se mitä kustantamoni tekee, on mahdollisuuksien tarjoamista niin Hannimarille että Jannelle sekä monille muille suomentajille. Suomentajat tarvitsevat kustantajia, jotka ovat kiinnostuneita niistä teoksista, joita suomentajat haluavat kääntää. Parkon ohella muutama muukin kustantamo tarjoaa kääntäjille mahdollisuuksia julkaista m***a Parkko on ainoa joka on keskittynyt tähän lajiin.
Tämä vaatii rahaa. Kulttuuriteot maksavat aina. Suomentajalle tulee voida maksaa vaikka en pystykään maksamaan työtä vastaavasti. Jokainen julkaistu käännös lisää suomentajan mahdollisuuksia saada suurempaa apurahoitusta, jolloin keskittyminen juuri siihen, mitä suomentaja haluaa itse tehdä, tulee mahdolliseksi.
Valitettavasti aika on nyt sellainen, että tukea tähän toimintaan ei tule valtiolta tai säätiöltä vaan teoksien tulisi myydä riittävästi jotta niitä voidaan julkaista.
Moderni ranskalainen klassikko taipuu suomeksi henkevästi, ensimmäistä kertaa koko teoksen laajuudessa. Viina, tai elämänvesi, on tainnut jopa väkevöityä vuosien myötä. Muistikuva eräältä alkoholipitoiselta illalta, joka on saavuttanut Youtuben ranskalaisten musiikkivideoiden selaamisen...