03/02/2022
Olin tÀnÀÀn Senaatintorilla osoittamassa mieltÀ tapahtuma-alan puolesta. Kuvassa odottelen lavan vierellÀ vuoroani, ja hytisen. Pidin puheen, jonka julkaisen tÀssÀ kirjallisessa muodossa:
âOlkaas lapset hiljaa, aikuisten tĂ€ytyy vĂ€hĂ€n puhua.â TĂ€mĂ€ on karrikoituna se viesti, jonka olen kulttuurialan työntekijĂ€nĂ€ viimeisen parin vuoden aikana ottanut vastaan. Kun yhteiskuntaa on pandemian muodossa kohdannut odottamaton ja uusi tilanne, niin on lanattu varmuuden vuoksi nopeasti maahan ne alat, joilla ei ole niin vĂ€liĂ€. Ne alat, joita ei oikein ymmĂ€rretĂ€. Ne alat, joista me kaikki kyllĂ€ tykkÀÀmme tosi paljon, m***a ovathan ne vĂ€hĂ€n niin kuin harrastuksia. Suljetaan ne ensimmĂ€isenĂ€ ja avataan viimeisenĂ€.
Meihin on suhtauduttu kuin lapsiin. Leikki on lasten työtĂ€. Se, ettĂ€ keksitÀÀn lauluja ja pyöritÀÀn lavoilla hakkaamassa kitaraa, on monen mielestĂ€ vain hauskaa puuhastelua, jollaista yhteiskunnan ei ylipÀÀtÀÀn pitĂ€isi tukea â varsinkaan kriisitilanteessa. EihĂ€n sellainen ole oikeasti hyödyllistĂ€.
Onkin ollut masentavaa kokea, miten vÀhÀn arvoa meille on annettu. Olen joutunut miettimÀÀn, millaista hyötyÀ tekemÀstÀni työstÀ on? Kun tulette keikalleni, niin nÀette minut lavalla. NÀette myös bÀndin siinÀ ympÀrillÀ. M***a paljon jÀÀ nÀkemÀttÀ. Siksi kÀynkin nyt nopeasti lÀpi, kuinka moni taho saa taloudellista hyötyÀ siitÀ, ettÀ minulla on keikka.
Tietysti minÀ ja yhtyeeni saamme liksaa. Jaamme palkkiosta kulujen jÀlkeen jÀÀvÀn potin viiteen osaan, minÀ saan saman kuin muutkin soittajat. LisÀksi työllistÀn keikoilla kolme ÀÀniteknikkoa. Minulla on siis suoraan hommissa seitsemÀn henkeÀ.
Keikat myy Live Nation, joka saa jokaisesta palkkiosta oman siivunsa. Toimisto työllistÀÀ kolmisenkymmentÀ henkeÀ. LisÀksi liput myynyt yritys ottaa oman viipaleensa.
Oletetaan, ettĂ€ tĂ€mĂ€ esimerkkikeikka tapahtuu vaaralliseksi luokitellussa yökerhossa. JĂ€rjestĂ€jĂ€ saa lipputuloista oman prosenttinsa, ja myy illan aikana tietysti parit drinkit â plussaa myös panimoteollisuudelle. Yökerhossa on töissĂ€ parikymmentĂ€ ihmistĂ€: tarjoilijoita, jĂ€rjestyksenvalvojia ja muuta henkilökuntaa.
Keikalle pitÀÀ vuokrata pa-laitteet ja valot. Ammattilaisia saapuu asentamaan niitÀ. LisÀksi vuokraamme pakettiauton ja minibussin, joilla roudaamme itsemme ja kaluston paikalle. NÀille firmoille syntyy liikevaihtoa. Samoin soitinkaupoille, joista pitÀÀ jatkuvasti hankkia erilaisia tarvikkeita. NÀiden skaala ulottuu euron plektrasta kymppitonnien ÀÀnentoistojÀrjestelmiin.
Lista jatkuu: pysÀhdymme matkalla huoltoasemalla. Yövymme hotellissa. Ruokailemme ravintolassa. Ihmiset saapuvat keikalle takseilla. Ja kun kaikki on ohi, niin siivousfirma lakaisee lasimurskan.
NÀin onkin saatu jo pitkÀ ketju toimijoita, jotka hyötyvÀt tÀstÀ yhdestÀ keikasta. Ja kun tien pÀÀllÀ on samanaikaisesti kymmeniÀ artisteja tekemÀssÀ satoja keikkoja, niin on selvÀÀ, ettÀ livemusiikki luo kassavirtaa hyvin monenlaisiin palveluihin, ja muodostaa lopulta verorahaa yhteiseen pottiin. Emme ole yhteiskunnalle menoerÀ, vaan tuotamme tekemÀllÀmme työllÀ taloudellista hyvinvointia. Ja vastaavasti kun alamme on pantu sÀppiin, niin sillÀ on ollut nÀivettÀvÀ vaikutus koko ketjuun. Keikkojen peruuntuminen tuntuu taksikuskinkin lompakossa.
Jotenkin tĂ€mĂ€ on nĂ€yttĂ€nyt tulevan jopa pÀÀttĂ€jille yllĂ€tyksenĂ€. He eivĂ€t selvĂ€stikÀÀn ole tienneet, mitĂ€ parinsadantuhannen tapahtuma-alan freelancerin kanssa pitĂ€isi tehdĂ€. Ministerien suusta on kuultu moneen kertaan, ettĂ€ âkulttuuri on tosi tĂ€rkeÀÀ.â VĂ€hĂ€n kuin kehuttaisiin lapselle hĂ€nen eskarissa tekemÀÀnsĂ€ vesivĂ€rimuhjua: âOi, tÀÀhĂ€n me laitetaankin jÀÀkaapin oveen!â Olisin kuitenkin halunnut kuulla seuraavia lauseita: âMe pidĂ€mme teistĂ€ huolta. Me taistelemme teidĂ€n puolestanne.â
Luin hiljattain Janne Saarikiven kolumnin, jossa hÀn vertasi Suomea taloon. RyöstÀn vertauksen ja muokkaan sitÀ. Jos ajattelee Suomea talona, niin koulutus muodostaa sille tukevan sokkelin. Terveydenhuolto ja turvallisuus ovat kantavia seiniÀ, puolustusvoimat tanakka ulko-ovi, jottei kuka tahansa hiippaile sisÀÀn. Yksityinen sektori tuo taloon sÀhköÀ, lÀmpöÀ ja vettÀ. Sosiaaliturva on katto, jonka ansiosta kukaan ei pÀÀse kastumaan, vaikka ulkona sattuisikin vÀhÀn ripeksimÀÀn.
Valmis Suomi-talo on hieno. Se on kuitenkin vain tyhjÀ talo. Vasta kun sisÀÀn kannetaan meidÀn suomalaisten oma kulttuuri, talosta tulee koti.
Vetoomukseni pÀÀttÀjille on tÀmÀ: ÀlkÀÀ jÀttÀkö meitÀ enÀÀ yksin.
Kuva: Elina SyrjÀ